Felixin rennot juhlat
Alun perin Martina Grénman, 34, ja Samuli Seppälä, 37, pohtivat pojalleen nimiäisiä. Martina kuuluu kirkkoon, Samuli ei. Pariskunta halusi pitää rennot juhlat ystävilleen ja pienelle joukolle sukulaisia. Pari päätyi omannäköisiin ristiäisiin.
”Halusin jatkaa sukumme perinnettä. Meidän suvun kastemalja on kiertänyt vuodesta 1903 ja kastemekko on myös vuosikymmeniä vanha, minunkin päälläni ollut. Lisäksi pidän ristiäisiä nimiäisiä juhlavampana”, Martina sanoo.
Samulille se sopi. Hänenkin lapsuudenperheessään piltit on kastettu, ja hän on itsekin kummi. Martinasta on mukavaa ja hieno traditio, että Felixillä on nyt virallisesti kummit. Muuta kovin virallista ei kastejuhlaan sitten tahdottukaan.
”Kutsuimme paikalle ihmisiä, joita on kiva nähdä ja joiden toivomme olevan jatkossakin elämässämme. Se oli tietyllä tapaa sitouttamista”, pari pohtii.
Aluksi kierros golfia
Ristiäispäivä aukesi golfkentältä, jossa Samuli on töissä ja jossa ristiäiset pidettiin. ”Ehkä tämä oli vähän erilainen aloitus, mutta meidän näköinen. Yhdessäoloa ulkona”, Martina toteaa.
Golfaavat ystävät ja perhe lähtivät heti aamutuimaan pelaamaan kierroksen. Osa vieraista tuli pelkästään kävelylle aurinkoiseen kevätsäähän. Sitten saunottiin ja käytiin poreammeessa. Sillä aikaa Samulin äiti hoiti päivänsankaria juhlatilassa ja Martinan täti huolehti kukista, kastemaljasta ja kynttilöistä. ”Ja murehti jälkikäteen, että kastemekon henkari roikkuu taustalla kaikissa valokuvissa – ihan meidän tyylistä”, Martina nauraa.
Vauvarakas ystävä puolestaan huolehti kastemekon pukemisesta vauvan päälle. ”Onneksi apua tuli monesta suunnasta. Minulle tuli hoppu hiustenlaitossa, kun viihdyin liian pitkään poreissa. Muistan, kuinka meillä kaikilla oli myös kauhea jälkihiki.”
Pappi huomioi perheen toiveet
Kello kolmelta alkoi ristiäisten virallinen osuus, kun pappi tuli paikalle. Martina halusi naispuolisen papin.
”Kun kävin tapaamassa häntä, kerroin ristiäistemme rennosta hengestä ja että puolet vieraista ei taida kuulua kirkkoon. Kukaan ei tulisi paikalle kovat kaulassa, sillä Samuli oli antanut pukukiellon.”
Martina kiittelee papin suhtautumista ja apua juhlan suunnittelussa. Pappi ohjeisti, mitä kastejuhlan pakolliseen kaavaan kuuluu. ”Loput sain sitten valita. Virreksi löysin kivan Ystävä sä lapsien, jota lauletaan koulussakin.”
Ristiäiset olivat kaksikieliset. Ennakkoon oli sovittu, mikä puhutaan suomeksi ja mikä ruotsiksi. Nimenanto tapahtui molemmilla kielillä. Etukäteen pari ei stressannut järjestelyistä, sillä he olivat yksinkertaisesti niin väsyneitä.
Meillä oli aika rankka arki koliikki- ja refluksivauvan kanssa. Lapsi valvotti, joten ajatus ei kauheasti toiminut. Paikan päällä tajusin, että aikataulu ei pidä. Kaikki sujui kuitenkin.
”Niin kuin aina sujuu”, siippa lohduttaa.
Herkkiä hetkiä
Espanjassa asuvalle Martinan äidille juhla lähetettiin live-videoyhteydellä, jotta hän pääsi olemaan juhlassa mukana. Martinan perheestä paikalla oli pikkusisko. Isä on kuollut. Martinalle herkkä hetki olikin, kun hänen tätinsä tuli sanomaan, että isäsi olisi halunnut nähdä tämän päivän. ”Isäni olisi varmasti nauttinut. Hän toivoi tosi paljon poikaa, mutta sai kolme tytärtä.”
Koskettavin hetki koettiin juuri ennen nimen lausumista. Riku-kummin syvä liikutus laukaisi ketjureaktion: silmät kostuivat pappia myöten kastemaljan ympärillä.
”Poikakaan ei huutanut siinä vaiheessa, vaikka oli huutanut kaksi kuukautta putkeen”, Martina hymähtää.
