Kahden vaiheilla

Kastejuhla vai nimiäiset? Tätä päätöstä Lauri Tuohimaa ja hänen vaimonsa pohtivat pitkään – ja päätyivät ristiäisiin.

”Esikoistyttäremme Svean ristiäiset pidettiin kotona. Siinä vaiheessa, kun vaimoni laskeutui vauvan kanssa yläkerrasta, minua alkoi jännittää. Anna Puun laulama Mestaripiirros soi taustalla.

Ristiäiset eivät alun perin olleet ihan itsestään selvä ratkaisu meille. Pohdimme vaimoni kanssa aika pitkään nimeämisjuhlan ja kasteen välillä, mutta päädyimme kasteeseen. Meidän suvussa kaikki on kastettu, ja halusin jatkaa perinnettä. Vaimonikin päätti liittyä takaisin kirkkoon ennen ristiäisiä. Hänelle kastejuhla oli siihen hyvä syy.

Ennen päätöstä ristiäisistä tutkimme, mitä kirkko tarjoaa lapsille ja nuorille. Kyselimme kokemuksia myös kavereiltamme, jotka ovat kaltaisiamme ei-aktiiviseurakuntalaisia. He kehuivat, kuinka kirkko järjestää monenlaista happeningia ja toimintaa lapsille sekä vanhemmille.

Vanhempainkahvila kuulosti kiinnostavalta sekä myös kerhot ja leirit. Yllätyimmekin, kuinka paljon tarjontaa oli – lätkämatseihin menoa myöten. En olisi uskonut. Minulla oli ollut kirkosta hiukan eri käsitys. Kaverit kertoivat tapahtumien ovat sellaisia, että niihin on kaikkien helppo mennä, eikä niissä paasata. Totta sekin.

Myös tapaaminen papin kanssa ennen ristiäisiä yllätti: tuntui kuin olisimme jutelleet kaverin kanssa. Pappi osasi hyvin avata meille, miksi kaste on lapselle hyvä juttu ja että juhlista tehdään meidän näköisemme. Halusimme rennot ja lämminhenkiset ristiäiset, ja sellaiset niistä tulikin.

Kyyneliä ja naurua

Meille vanhemmille oli tärkeää, että saimme molempien suvun ja ystäviä paikalle juhlimaan tytärtämme. Yksi koskettavimmista hetkistä oli, kun tuore mummu, äitini, luki runon. Sen lukemisesta ei liikutukselta meinannut aluksi tulla mitään, mutta hyvin mummu sen lopulta veti. Tuli siinä kyynel muillekin kuin mummulle. 

Tyttäremme itki koko tilaisuuden ajan. Vauva vaihtoi sylejä, mutta itku ei lakannut. Kun mikään ei auttanut, nauruksihan se meni. Pappi piti tunnelman keveänä tilannetajullaan ja huumorillaan.

Näin jälkeenpäin ajattelen vielä vahvemmin, että olipa kiva, kun tyttäremme kastettiin. Se toi lapsen juhlaan tiettyä arvokkuutta ja syvyyttä. Pappi puhui lähimmäisenrakkaudesta, toisten kunnioittamisesta ja perheen tärkeydestä. Ne ovat meillekin tärkeitä arvoja.”