Kuka kummiksi?

Vanhemmat valitsevat kummit luottamustehtävään. Lapsen ja kummin suhde muodostuu ajan myötä tavalla, joka on heille luonteva. Lapsella tulee olla ainakin yksi kummi, joka on evankelis-luterilaisen kirkon kastettu ja konfirmoitu jäsen. Kummina voi lisäksi olla sellaisen kristillisen kirkon jäsen, jossa lapsikaste on käytössä, esimerkiksi ortodoksinen tai katolinen kirkko. Jos omasta lähipiiristä ei löydy kummiksi sopivia kirkon jäseniä, voi kummeja kysyä myös seurakunnasta. Ylärajaa kummien määrällä ei ole.

Kummi on lapsen aikuinen ystävä

Kummi-sana on käännöslaina venäjän kielestä, mutta termin taustalla on latinankielinen sana sponsor – tukija. Kummin tehtävä onkin olla lapsen ja vanhempien tukena erilaisissa elämän tilanteissa. Kummilapsen kanssa voi ihmetellä elämää, sen iloja ja suruja ja puhua kaikesta mikä on elämässä tärkeää ja arvokasta. Kummin hengellistä tehtävää voi toteuttaa myös rukoilemalla kummilapsen puolesta. Kummi on lapsen aikuinen ystävä, joka kuuluu lapsen elämään alusta alkaen.

Hyvä kummi voi olla monella tapaa

Kummia valitessaan vanhempien kannattaa miettiä, mitä he kummilta toivovat ja odottavat. On hyvä keskustella asiasta myös tulevan kummin kanssa, jotta suhteesta tulee kaikkien odotusten mukainen. Kummi voi olla paitsi lapsen myös koko perheen tukena elämän käänteissä. Hän voi olla lapselle myös aikuinen, jolle voi puhua asioista eri tavalla kuin omille vanhemmille ja saada uudenlaisen näkökulman askarruttaville ajatuksille. Lapsettomalle aikuiselle kummilapsi voi olla korvaamaton valontuoja elämään. On arvokas tehtävä olla mukana lapsen kasvamisessa ja kasvattamisessa.

Kummi voi asua lähellä tai kaukana, ja yhteyttä lapseen voi pitää usein tai harvemmin. Tärkeintä eivät myöskään ole kummilta saatavat lahjat, vaan tieto siitä, että lapsi on läsnä kummin ajatuksissa, ja kummi toivoo hänelle kaikkea hyvää.